Osa 1: Vauhdikas alku

Tämä nuori punapää on Olivia Tähtiotsa. Hän on 23-vuotias nainen, joka päätti vihdoinkin muuttaa omilleen ja aloittaa ikioman elämänsä. Olivia tavoittelee elämässään suosiota ja on viettänyt tämän hetkisen elämänsä lähinnä hauskaa pitäen ja baareissa ravaten. Hän onkin oikein hyvää seuraa, jos mielii vaihtaa välillä vapaalle. Olivialla on hyvä itsetunto ja selkeät päämäärät elämässään, sekä kunnianhimoa niiden toteuttamiseen. Hän on toisaalta myös hieman romantikko, vaikka ei hän vielä haluaisikaan perustaa perhettä tai sitoutua loppuelämäkseen yhteen ja samaan mieheen. Seurallisen ja hassuttelijamaisen luonteensa takia Olivia tulee helposti toimeen melkein kenen tahansa kanssa, mutta hän ei kuitenkaan anna muiden hyppiä silmilleen, vaan tekee asiat omalla tavallaan.

"Siis mitä ihmettä, tässäkö minun pitää asua? Oikeasti.." Olivia huudahti pettyneenä nähdessään upouuden kotinsa. Hän oli jo kuvitellut mielessään täydellisen modernin huvilan, jossa oli kolme kerrosta, uima-allas ja iso puutarha pihalla, sekä ylimääräisiä huoneita vaikka kokonaiselle kaupungille. Todellisuus oli kuitenkin paljon karumpi, ja tällainen pieni, mutta viihtyisä tönö naisen vähäisillä varoilla saatiin rakennettua. Sänky jouduttiin laittamaan ulos kylppärin ulkoseinää vasten (ei näy kuvassa), koska rahat loppuivat kesken siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt aloittaa rakentamaan makuuhuonetta.

"No, ainakin täällä on sentään kylpyamme", Olivia tuhahti turhautuneena ja laski itselleen lämpimän vaahtokylvyn, sillä monen tunnin taksimatka oli tuntunut ikuisuudelta ja saanut naisen tuntemaan itsensä nuhjuiseksi ja likaiseksi.

Olivia ei ollut kerennyt viettää kodissaan aikaa kovinkaan kauan, kun jo tylsyys ja yksinäisyys meinasi iskeä. Onneksi talon ohi käveli tasaisin väliajoin jos jonkinmoista simiä, ja erään tummahiuksisen naisen kanssa Olivia sai jopa aikaiseksi esittäytyä. Naisen nimi oli Pirkko Kurikka ja hän oli hyvin kireä, eikä selvästikään juttutuulella, vaikka Olivia koetti kertoa hauskoja vitseä ja luoda itsestään avoimen ja helposti lähestyttävän kuvan, sillä sellainenhan hän oli. Tai ainakin yritti olla.

Asuessaan vielä äitinsä luona Olivia oli tottunut syömään ulkona miltei joka päivä, sillä hänen äitinsä oli ollut hyvin kiireinen töissä, eikä ollut juurikaan ehtinyt laittaa ruokaa. Niinpä ruoanlaitto oli Olivialle melko harmaata aluetta, mutta hän päätti koettaa korjata asian. Onneksi televisiosta tulikin juuri sopivasti kokkiohjelma, jossa etsittiin maailman parasta simkokkia. Tuomarit ainakin näyttivät tiukoilta, mutta ehkä ohjelmasta sentään saisi jotain ohjeita ja vinkkejä helppoihin perusresepteihin.

Terveelliset elämäntavat olivat punapäällemme melko tärkeä asia, joten ensimmäisenä ruokakokeiluun pääsi salaatti. Olivia uskoi, ettei sen valmistaminen voinut olla niin vaikeaa, ettei siitä olisi selviytynyt. Lisäksi salaatti olisi terveellistä ja raikasta.

Ilmeisesti kokkaus osoittautui kuitenkin liian vaaralliseksi, tai vähintäänkin vaivalloiseksi, ja Olivia leikkasi monta kertaa veitsellä sormeensa pilkkoessaan tomaatteja. Onneksi haavat olivat vain pintanaarmuja.

"Ai niin, eihän minulla ole edes keittiön pöytää", Olivia mutisi itsekseen mennessään syömään salaattinsa olohuoneeseen. Hän pelkäsi hieman valkoisen sohvansa puolesta, mutta onnistui säilyttämään sen puhtaana.

Joidenkin mielestä Olivia vietti ehkä liikaa aikaa peilin edessä. Hän nyt vain halusi yksinkertaisesti näyttää hyvältä. Aina ja kaikkialla. Ja varsinkin muiden simien seurassa.

"Näyttääkö peppuni isolta näissä vaatteissa, olenkohan lihonut", hän mietti itsekseen peilaillessaan itseään kylppärin peilin edessä.

Toteuttaakseen haaveensa isosta luksuskartanosta Olivian oli etsittävä itselleen töitä.

"Ravintolan tiskaaja, mmh.. Eikö mitään muuta?" hän ajatteli ääneen selatessaan kännykällä netistä vapaita työpaikkoja. Ei saanut olla liian nirso, koska silloin jäisi hyvin nopeasti nuolemaan näppejään.

 Olivia sai kun saikin töitä liiketalousuralta. Ensimmäinen työpäivä jännitti häntä sen verran, ettei hän saanut nukutuksi, ja niin hän päättikin sitten mennä yövaatteisillaan ulos juttelemaan tämän Travis-nimisen nuoren miehen kanssa. Harmi vain, että Travis oli liian nuori. Muuten Olivialla olisi saattanut olla jotain taka-ajatuksia.

Muutaman tunnin katkonaisten yöunien jälkeen oli kuitenkin mentävä töihin. Olivia oli väsynyt, vaikka oli juonut monta kupillista kahvia. Häntä tietenkin jännitti ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa (ja itseasiassa ensimmäisessä työpaikassaan ikinä), mutta samaan aikaan nainen oli ylpeä, että oli ylipäänsä saanut työn. Se antoi hänelle kummasti uutta puhtia päivään.

Olivia oli nauttinut ensimmäisestä työpäivästään ja paiskinutkin töitä oikein ahkerasti. Se tosin kostautui tämän tullessa kotiin, kun nainen ei jaksanut edes vaatteita vaihtaa, vaan rojahti suoraan sohvalle ja nukahti heti. Vaikka klo 9 ei ollut edes kovin aikainen herätys, oli Olivia tottunut biletyksen aiheuttamaan unirytmiin, jossa nukuttiin puoli päivää ja valvottiin aamuyön pikkutunneille. Ehkä se olikin yksi syy, miksi naisen äiti ei ollut enää jaksanut tyttärensä touhuja, vaan patistanut tämän muuttamaan pois. Olivian siis ei auttanut muu, kuin totutella uuteen päivärytmiin. Kyllä hän silti aikoi vielä lähteä ulos, heti kun tulisi seuraava vapaapäivä.

Seuraava aamu ei sitten lähtenytkään aivan yhtä hyvin käyntiin, kuin edellinen. Olivia onnistui sytyttämään lieden palamaan paistaessaan itselleen aamiaiseksi kananmunia.

"Aaarght apuaaah, voi ei, tulkaa joku auttamaan! Täällä palaa! nainen kiljui hysterian vallassa ja koetti hätääntyneenä saada tulipaloa sammumaan. Saa nähdä, jääkö tulipalo vain tähän yhteen kertaan, vai tuleeko näitä vielä lisää..

"Ei minulla ole aikaa tällaiseen. Täytyy syödä aamupala, mutta myöhästyn kohta töistä", Olivia jupisi turhautuneena itsekseen, kun oli kaikeksi onneksi saanut tulipalon sammutettua ja suunnisti kohti kylppäriä. Pakko hänen olisi käydä kylvyssä ennen töitä, aamupala saisi sen sijaan nyt luvan jäädä. Hän söisi sitten töissä kunnon lounaan.

Aaamuinen tulipalo oli tuhonnut Olivian lieden, eikä hänellä ollut varaa uuteen. Niinpä täytyisi tyytyä kylmiin ruokiin hetken aikaa, sillä liettä ei voinut käyttää. Punapää oli kärttyinen ja kireä, ja tiesi olevansa huonoa seuraa. Silti hänen oli aivan pakko saada jutella jonkun kanssa, ihan vaikka vain saadakseen muuta ajateltavaa. Niinpä hän soitti Gavin Richards-nimiselle miehelle, jonka oli sattumalta tavannut eräänä päivänä työmatkallaan, kun tämä oli meinannut ajaa Olivian päälle autollaan ja hypännyt ulos kysymään, oliko nainen kunnossa.

"Joo aivan, koko liesi on ihan käyttökelvoton, olen surkea kokki", Olivia valitti Gavinille, joka selvästi yritti esittää kiinnostunutta.

"Näytät hyvältä", Olivia vakuutti itsekseen siistiytyessään peilin edessä. Mutta miksi hän niin teki? Oliko hän lähdössä ulos?

 Ei sentään. Hän vain pyysi tämän Eric Lewis-nimisen komistuksen kyläilemään luokseen. Ericiin hän oli puolestaan tutustunut töissä, vaikkei mies edes ollut samalla alalla. Ericin ilme oli melko epäluuloinen, kun Olivia selitti taas jotain niistä lukuisista hauskoista kömmähdyksistä, joita hänelle oli elämänsä aikana sattunut. Olivia halusi tutustua mahdollisimman paljon uusiin simeihin, ja tottakai hän kaipasi myös miehen kosketusta. Parisuhde ei ollut niin välttämätön, mutta miehen läheisyyttä ja tuoksua oli jo ikävä, sillä sinkkuilua oli takana noin puolitoista vuotta, eli ihan liikaa Olivian mielestä.

Päivä alkoi kääntyä hiljalleen kohti iltaa ja koska kaksikon juttu alkoi luistaa, päätti Olivia kokata jo tavaksi tullutta salaattiaan myös Ericille. Heidän istuessaan tummenevan taivaan alla Olivian takapihalla nainen alkoi puolivahingossa avautua stressistään ja huolistaan ja siitä, kuinka ei ollut varaa edes uuteen lieteen. Samat valitukset oli saanut Gavinkin kuulla vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Eric kuunteli hieman vaivaantuneena ja myötäili aina välillä. Ulkopuolisen silmiin salaattiateria kahdestaan pimeällä takapihalla saattoi vaikuttaa siltä, kuin kyseessä olisi olleet treffit, mutta ei ollut. Olivia halusi vain olla ystävällinen ja koskapa hän oli saanut tietää, että Eric oli hyvän ruoan ystävä, päätti hän tutustua mieheen paremmin ruoan avulla.

Vaikka Olivialla menikin elämässä ihan hyvin (hän oli jopa saanut jo yhden ylennyksen töissä), oli hän usein kärttyinen ja väsynyt. Töiden jälkeen olisi pitänyt vielä jaksaa pitää taloutta ja siisteyttä yllä, sekä olla sosiaalinen. Tämä kaikki osoittautui välillä hieman raskaaksi, varsinkin kun ei ollut ketään auttamassa tai edes kannustamassa.

"Moi! Kiva kun pääsit tulemaan, minulla on ollut ihan kamala päivä", Olivia aloitti tutun valitusvirtensä jälleen kerran, kun Eric oli lupautunut käymään kylässä ja saapunut paikalle.

"Tuoksut hyvältä", Eric sivuutti Olivian valituksen kehumalla häntä halauksen lomassa.
"Kiitos", Olivia vastasi hieman hämillään.

Olivia jutteli Ericin kanssa taas monta tuntia ja työpaikan romansseista juoruaminen oli oikein hyvä tapa keventää tunnelmaa. Olivia saattoi melkeinpä jo tuntea olevansa hieman ihastunut mieheen. Tai ei varsinaisesti ihastunut, mutta Olivian teki kuitenkin mieli tehdä vähän lähempää tuttavuutta ulkoilmamakkarin puolella, koska viime kerrasta oli jo kauan aikaa.

"Olen naimisissa ja minulla on maailman ihanin vaimo, Alice", Eric kuitenkin pamautti Olivian harmiksi, kun nainen kysyi tämän parisuhdetilannetta. Tottakai noin hyvännäköinen ja mukava pakkaus oli jo varattu, ajatteli nainen turhautunena. Hän koetti peittää pettymyksensä ja hymyili vain vaivaantuneesti.

Olivialla oli vihdoinkin vapaa viikonloppu, ja sen hän käyttikin kodin siisteyden ylläpitämiseen. Tarkoitus oli ollut lähteä vähän katsastamaan kaupungin yöelämää, mutta ei Oliviaa huvittanutkaan.

Olivia oli jo melkein luovuttanut Ericin suhteen, sillä mies ei osoittanut lämpenemisen merkkejä. Ja toisaalta Olivia kyllä ymmärsi sen hyvin: Eric oli sentään onnellisesti naimisissa, ja rehti ja rehellinen mies ei lähtisi pettämään vaimoaan. Niinpä Olivia päätti, että Gavinin kanssa sen sijaan olisi kiva touhuta jotain muutakin, kuin jutella. Ollakseen täysin rehellinen Olivia uskoi Gavinin olevan tarpeeksi hyväuskoinen ja hieman yksinkertainen vieteltävä. Hän siis pyysi tuon kylään ja kaksikko jutteli ja tutustui toisiinsa monta tuntia.

"Ja nyt tahdon testata, kutiatko sinä", Olivia ilmoitti ja alkoi kutittaa Gavinia, joka oli heti mukana leikissä ja käytti itsekin tilaisuuden hyväkseen päästä koskettamaan Oliviaa edes vähän.

"Eieiei, lopeta, lopeta!" Olivia huutonauroi, ja koetti työntää Gavinin käsiä pois.

"Tiedätkö, minulla on upouusi makkari ja haluaisin testata sängyn jousituksen kahdestaan jonkun kanssa", Olivia lirkutteli imelästi, ja Gavin oli heti mukana jutussa, mies kun oli.

Loppujen lopuksi ei mennyt edes hyvin kauaa, kun tilanne kehittyi melko intiimiksi ja parivaljakko suorastaan syöksyi Olivian makuuhuoneeseen (ei ollutkaan sitten enää eksoottinen ulkoilmamakkari) peuhaamaan.

"Ja tämä on sitten vain kiva pikku pelehdystuokio, ei mitään enempää", Olivia muistutti ja sen jälkeen se oli menoa se. Ei hän ennenkään ollut epäonnistunut miesten liehittelyssä, vaan aina oli seuraa löytynyt - joko samaan sänkyyn, tai muuten vain.

 Peiton heiluttamisen jälkeen Gavin oli jäänyt tyytyväisenä nukkumaan, mutta Olivia oli noussut hiljaa ja mennyt olohuoneeseen syömään muroja. Hän ei halunnut käyttää ketään hyväkseen, mutta irtosuhteet olivat tässä elämäntilanteessa parempi vaihtoehto, kun sitoutuminen yhteen mieheen. Juuri sen takia olisi tuntunut hieman oudolta jäädä Gavinin kanssa lusikkaan nukkumaan koko loppuyöksi, vaikka eihän Olivialla mitään sitä vastaankaan olisi ollut.

******

Tähän on hyvä lopettaa ensimmäinen osa, joka kylläkin jäi hieman lyhyeksi. Myös kuvat ja tekstit ilmeisesti pomppivat hieman miten sattuu, mutta totuttelen vasta bloggerin käyttöön. Kommenttia saa jättää!