Osa 3: Ristiriitoja ja ikuista rakkautta

Tähtiotsilla on jälleen uusi osa :) En keksi tähän alkulöpinöihin kovin ihmeitä, mutta hankin tässä välissä Kaupunkielämää-lisäosan. Se ei kyllä välttämättä vaikuta Tähtiotsien tarinaan kauhean suuresti, mutta mainitsinpa asiasta kuitenkin :D Mutta nyt, itse osan pariin -->

Raskaus tunnetusti imi Olivialta kaikki voimat, vaikkei se tällä kertaa johtunutkaan pahoinvoinnista. Hän ei vain voinut ymmärtää, miten oli saattanut päätyä tällaiseen tilanteeseen jo toistamiseen. Hän oli pitänyt itseään fiksuna aikuisena ihmisenä, mutta tunsi olevansa kaikkea muuta. Toisaalta ei raskaudesta voinut syyttää pelkästään Oliviaa, sillä Eric oli ollut mukana petipuuhissa aivan yhtä innokkaasti, vaikka olikin naimisissa toisen naisen kanssa. Ei mieskään siis ollut täysin puhtoinen. Jos Olivia ei ollut töissä, hän usein vain makoili sängyssä peiton alla, sillä ei jaksanut tehdä mitään muutakaan. Eikä häntä edes huvittanut.

Olivia oli tällä kertaa huomaamattaan oikeasti nukahtanut ja havahtui siihen, kun kuuli Toukon äänen tulevan jostain kaukaa. Poika ihmetteli äitinsä aikaansaamattomuutta.
"Äiti, miksi sinä vain nukut koko ajan? Oletko kipeä?" Touko ihmetteli huolissaan, kun Olivia kampesi itsensä hieman vaivalloisesti istumaan sängyn laidalle.
"Ei, en ole. Olen vain raskaana ja se vie minulta kaikki voimat. Anteeksi, etten ole huomioinut sinua tarpeeksi", Olivia huokaisi ja väänsi kasvoilleen pienen hymyn.
"Ei se mitään", Touko sanoi ymmärtäväisesti ja hyppeli olohuoneeseen katselemaan televisiota.

"Hyi kamala, ei kai se vain ala taas", Olivia voihkaisi, kun kuvotuksen aalto pyyhkäisi hänen ylitseen ja tuntui, kuin koko vatsa sisältöineen kaikkieen olisi kääntynyt ympäri. Nainen oli jo melkein huokaissut helpotuksesta, kun raskauspahoinvointeja ei oollut kuulunut, mutta ilmeisesti liian aikaisin. Aivan kuin univeloissakin ei olisi ollut jo tarpeeksi.

"Joo, se vaan nukkuu kaiket päivät, väitti tosin olevansa vain väsynyt", Touko avautui Aleksanterille puhelimessa äidistään. Siitäkin huolimatta, että Touko oli vasta lapsi, eikä ehkä nähnyt ja ymmärtänyt aivan kaikkea, tajusi hän kuitenkin olla huolissaan äidistään.

Olivialla oli yleensä viikonloput vapaata töistä, jolloin talossa alkoi heti näkyä naisen uupumus. Vessanpönttö oli taas rikki ja kaikki lavuaaritkin ihan likaisia. Gavinkaan ei ollut niitä jynssäämässä, vaan töissä pitkälle iltapäivään.

"Touko, miksi täällä on näin hirveä sotku?" Gavin ihmetteli ja istahti poikansa viereen sohvalle iso kahvikupillinen kädessään.
"Äiti ei jaksa siivota, kun sillä on se vauva masussa." Gavin meinasi vetäistä kuumat kahvit väärään kurkkuun, mutta poltti sen sijaan kielensä. Se sai miehen vingahtamaan hiljaa.
"Mitä?! Onko Olivia raskaana?" Gavin huudahti ja saattoi tuntea kiukun purkauksen tekevän tuloa. Hän oli kuoleman väsynyt, eikä kotona vallitseva kaaos yhtään auttanut asiaa.
"Mikä kumma siihen naiseen on mennyt, ihme joka miehen patja", Gavin mutisi päätään pudistellen ja hörppäsi lisää kahvia.

Pakollinen raskauspahoinvointikuva :D

Olivia vietti taas yhtä lukuisista unettomista öistään, sillä raskauspahoinvointi oli ollut sinä päivänä erityisen voimakasta - eipä hän siis välttynyt siltäkään toisen raskautensa aikana. Gavin oli häätänyt hänet sohvalle nukkumaan sen kummempia selittelemättä, sillä vaikka kaksikko olikin jo nukkunut joitain öitä samassa sängyssä, Gavinia ärsytti Olivian huolimattomuus ja kevytkenkäisyys. Hänellä oli aavistuksensa lapsen isästä, tosin eihän Olivia vielä edes tiennyt, että Gavin tiesi raskaudesta.

"Et sitten meinannut ottaa raskautta puheeksi kanssani?" Gavin tokaisi eräänä päivänä, kun Olivia ja hän olivat tulleet samaan aikaan töistä kotiin. Olivia katseli miestä ihmetellen - kuinka hän tiesi raskaudesta, kuka hänelle oli kertonut?
"Miten sinä-", Olivia aloitti, mutta Gavin ei antanut hänen jatkaa lausettaan loppuun.
"Touko kertoi. Lapsi ei tosiaankaan ole minun, koska emme ole tehneet Toukon syntymän jälkeen yhtään mitään, muuta kuin nukkuneet pari kertaa samassa sängyssä. Ei sillä, että se minua kiinnostaisikaan, mutta miten sinusta on tullut tuollainen... tuollainen..." Gavin haki hetken aikaa sanoja ja kiukustui koko ajan enemmän.
"Sano se, mikä minusta on tullut? Sano se nyt!" Olivia yllytti.
"Tuollainen kevytkenkäinen lortto!" Gavin lopulta töksäytti. Olivia tiesi ehkä ansainneensa haukut, tosin kuten Gavin itsekin oli sanonut, niin asiahan ei varsinaisesti edes kuulunut hänelle. Silti Olivia tavallaan ymmärsi Gavinin kiihtymyksen.
"Oli huono idea, että muutit tänne", Olivia totesi kireästi. Gavin mulkaisi häntä silmälasiensa alta ja pudisteli päätään.
"Ei, oli huono idea koskaan ylipäänsä tutustua sinuun", Gavin sanoi ja teki kaikkensa, ettei olisi räjähtänyt siihen paikkaan.

Eric oli päättänyt tulla pitkästä aikaa kylään, ja olikin sitten vahingossa sattunut kuulemaan Olivian raskausuutisen.
"Ei tämä voi olla totta", mies ajatteli ja puri raivoissaan huuliaan yhteen niin, että
 veri maistui suussa.

"Sinä... Kuinka saatoit tehdä tämän minulle? Vai että raskaana! Minä kun luulin, että sinulla on edes sen verran järkeä päässäsi, että huolehdit ehkäisystä. En ottanut asiaa puheeksi, koska oletin, että olet itse tarpeeksi fiksu", Eric aloitti raivoamisensa.
"Niin minäkin luulin. Ei näin pitänyt käydä, ihan totta. Olen pahoillani", Olivia sopersi neuvottomana. Hän oli niin väsynyt tähän kaikkeen. Raskauteen ja miessotkuihin.
"Meidän yhteinen pelehdystuokiomme oli virhe ja kuka siitä saa maksaa? Minun rakas vaimoni, aion nimittäin olla rehellinen ja kertoa hänelle kaiken! Jätä minut rauhaan", Eric tiuskaisi yhteen puristettujen hampaidensa välistä ja kääntyi lähteäkseen yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.
"Eric, ei! Älä..." Olivia parkaisi, mutta turhaan. Mies oli jo poissa.

 

 Ei ollut Olivialla helppoa edelleenkään. Hän nukahti keskelle keittiön lattiaa. Haisevana ja kesken ruokailun. Eikä sekään vielä riittänyt, nimittäin siinä lattialla hetken torkuttuaan Olivia heräsi, mutta vain laskeakseen alleen. Ilmekin oikein osuva :D Tämä on nyt sitten kai sitä raskaana olevien simien tarpeiden samanaikaista alhaisuutta parhaimmillaan.

 Kylpyammeeseen hukuttautuminen tuntui Oliviasta oikealta ratkaisulta tässä kriisitilanteessa. No ei nyt sentään, kunhan vain vähän lepuuttaa silmiään samalla kun kylpee :D

Olivia ja Gavin eivät olleet juurikaan puhuneet moneen viikkoon, mutta Gavin oli silti hengessä mukana, kun Olivian supistukset alkoivat eräänä aamupäivänä. Raskausaika tunnetusti meni yllättävän nopeasti.

Gavin oli edelleen hieman vihainen Olivialle, mutta nieli kiukkunsa ja istui Olivian viereen sohvalle.

"Noh, miten menee?" mies kysyi tökerösti ja sai vastaukseksi tuskaisen irvistyksen ja turhautuneen mulkaisun. Olivia ei nyt jaksanut riidellä kenenkään kanssa, mutta ei hänellä ollut mitenkään hyväkään olla, sillä supistukset tihenivät koko ajan.

"No mitäpä luulet", nainen tokaisi kireästi ja lappoi ruokaa suuhunsa aivan kuin olisi ollut kyseessä hänen viimeinen ateriansa ikinä.

"Tämä syntyy nyt", Olivia ähisi tuskissaan takapihalla, kun tunsi vauvan tekevän kovaa vauhtia tuloaan tähän maailmaan. Tässä vaiheessa Gavin oli jänistänyt ja liuennut paikalta.

"Äh, tiesin, ettei siitä... urgh... nörtistä ole mihinkään", Olivia puuskutti ja parahti taas tuskissaan.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pieni poikavauva oli viimeinkin maailmassa. Olivia nimeis hänet Einoksi. Tämä synnytys oli ollut selvästi edellistä vaikeampi, varsinkin kun Olivia oli jo muutenkin uupunut ja alakuloinen.

"Tervetuloa maailmaan, pikkuinen. Harmi vain, ettei isälläsi ole edes sen verran selkärankaa, että kyselisi sinun perääsi. Hän kyllä tiesi, että eilen oli laskettu aika", Olivia mutisi uupuneena pienelle pojalleen, mutta pieni hymy kävi hänen kasvoillaan ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, kun hän katseli vastasyntynyttä Einoa.

Olivia tiesi, ettei ollut enää aivan nuori, joten oli ehkä ihan hyväkin asia, että hän oli keski-ikää lähestyttäessä kahden pojan äiti.

Eric alkoi yhtäkkiä taas tehdä yllätysvierailuja Tähtiotsille ja eräänä päivänä hän taas tapansa mukaisesti pölähti tontin laitamille.

"Olen vähän miettinyt asioita ja... tajusin, että haluan olla sinun kanssasi. Sinun ja pojan kanssa. Jätin Alicen", Eric selitti ja hymyili vähäsen. Ilmeisesti mies ei ollut kuitenkaan aivan tyhmä, kun tajusi, ettei Olivia ollut enää raskaana. Olivia sen sijaan oli järkyttynyt.

"Ei ei, et voi tehdä tätä. Miksi tulit tänne? En pysty tähän. Mene pois. Mene vaimosi luokse. En halua kanssasi mitään perhettä, r-rakastan... Gavinia", Olivia sopersi ja sanoessaan asian ääneen hän tajusi, että Gavinin välittäminen ja epäitsekkyys olivat oikeasti vedonneet häneen. Hän oli rakastumassa Gaviniin ja se kaikki oli tapahtunut hitaasti ja luonnollisesti.

"Ai sitä rillipäistä kirjailijanörttiä, joka ei ole ihan tässä maailmassa? No, tuskin teidän rakkaustarinanne tulee kovin kauan kestämään", Eric tokaisi törkeästi ja naurahti kuivasti päälle. Hän ei vain tajunnut, mitä Olivia näki siinä miehessä. Eihän kirjailija ollut edes mikään oikea ammatti.

"Oletko ihan oikeasti noin lapsellinen, että alat haukkumaan Gavinia sen takia, ettet itse ole hänen tilallaan? Häpeäisit edes. Minä en halua sinua minun elämääni. Satut ehkä olemaan Einon isä, mutta muuta yhteistä meillä ei enää olekaan. Mene vaimosi luokse, äläkä koskaan palaa!" Olivia huudahti kiihtyneenä ja siinä samassa välikohtauksessa Eino heräsi päiväuniltaan.

"Sinä kuvotat minua, sitä paitsi en ole koskaan pitänyt kaljupäistä", Olivia sihahti ja meni rauhoittelemaan Einoa.

"No enpä kuvottanut aikaisemmin, kun pistit kanssani tuon tuon äpärän alulle ja mielelläsi pistitkin", Eric mutisi itsekseen, omahyväisesti hymyillen, ja lähti vihdoinkin tiehensä. Todellisuudessahan Eric ei ollut edes Olivian mielestä ollut hyvä pelehdyskumppani, oikeastaan päinvastoin.

Ericin lähdettyä Olivia huokaisi ja meni sisälle istumaan Gavinin viereen sohvalle.

"Gavin, kuule... M-minä taidan olla rakastunut sinuun. Tajusin sen vasta nyt, eli ehkä liian myöhään, mutta en voi tunteilleni mitään", Olivia pulautti tuntemuksensa yhtenä epäselvänä pötkönä Gavinille, joka katsoi Oliviaa mietteliäästi silmälasiensa alta, kuten hän yleensä tapasi tehdä.

"Kaikki tämä sotku, raskaudet ja muut... Anteeksi, kun olen ollut niin vaikea", Olivia vielä lisäsi.

"Voi sinua, tulehan tänne", Gavin sanoi lempeästi ja veti Olivian lähemmäs itseään. Hetken ajan kaksikko vain tuijotteli toisiaan, kunnes Gavin veti naisen hellään suudelmaan.

"En ehkä ole rikas tai se kaikkein komein tai välkyin mies. Mutta minäkin rakastan sinua, olen aina rakastanut", Gavin kuiskasi Olivian pehmeitä huulia vasten.
"Ja lupaan rakastaa myös Einoa, kuin hän olisi minun poikani."

Olivia ja Gavin olivat niin toistensa lumoissa, etteivät huomanneet Toukoa, joka oli tullut kaksikon taakse katsomaan telkkaria - sohvalla kun ei sattuneesta syystä riittänyt istumapaikkoja, kun vain kahdelle henkilölle.

Kyllä osansa Gavinin huomiosta sai myös Touko, kun Gavin halasi poikaa takapihalla.

"Anteeksi, kun kerroin äidin raskaudesta sinulle", Touko pahoitteli isänsä olkaa vasten.

"Voi sinua, ei se mitään, ei sillä enää mitään väliä ole. Jos haluat pyytää anteeksi, niin pyydä äidiltäsi. Tosin ei hänkään sinulle vihainen ole", Gavin vakuutti ja taputti hellästi poikansa selkää.

Gavin oli innostunut kuntoilusta ja halusi päästä hyvään kuntoon. Hänellä ei kuitenkaan ollut rahaa kalliisiin kuntosalilaitteisiin tai -jäsenyyteen, joten hän otti tavaksi tehdä joka aamu ennen töihin lähtöä jotain pientä treeniä. Tänä aamuna vuorossa olivat vatsalihakset.

Touko oli iloinen saatuaan suunnilleen oman ikäisensä leikkitoverin, sillä ei koulukavereita voinut sentään koko ajan nähdä. Heillä oli tottakai omat perheensä ja arjen askareensa, joten oli kiva, että Toukolla oli kotonakin seuraa. Tosiaan, Eino oli jo tässä välissä kasvanut lapseksi.

"Minä voin sitten koulussa näyttää sinulle paikkoja", Touko tarjoutui ystävällisesti halatessaan veljeään, sillä oletti, että se oli isoveljen tehtävä. Ja toistaiseksi hän näyttikin suoriutuvan isoveljen roolistaan oikein mallikkaasti.

 Tässä vielä hieman parempaa kasvakuvaa Einosta, joskin tämäkin on melko kaukaa otettu. Suurimpana erona verrattuna Toukoon on varmaankin silmien väri, sillä Toukolla on siniset silmät, kun taas Eino peri isänsä Ericin ruskeat nappisilmät.

Ilmeisesti Touko halusi päästä deittailun makuun jo lapsena, kun jutteli itseään ties kuinka paljon vanhemmalle Zoe Patel-nimiselle tummaverikölle. Todellisuudessa Touko oli vain hieman ylienerginen ja halusi päästä sosialisoitumaan ja juttelemaan jonkun kanssa.

Oliviasta tuntui, ettei hän ollut koskaan osoittanut rakkauttaan tarpeeksi Gavinille. Niinpä hän käytti tilaisuuden hyväkseen olla tuoreen rakkaansa lähellä. Lapset olivat nimittäin menneet aikaisin nukkumaan, vaikka oli viikonloppu.

"Mitä jos... treffattaisiin tuolla makkarin puolella?" Gavin sanoi pehmeän vihjailevalla äänellä ja sai Olivian kikattamaan.

"Niin, eihän sitä tiedä, jos vaikka ihan sattumalta törmättäisiinkin siellä", Olivia heitti takaisin ja virnisti ilkikurisesti.

Ja näinhän siinä sitten lopulta kävi, eikä varmasti ollut mikään ihme. Mutta parilla ei ollut aikeissa hankkia enää yhtään enempää (vahinko)lapsia, joten ehkäisystä pidettiin tällä kertaa hyvää huolta. Toivottavasti aikuisten peuhaaminen ei kuulunut seinän toisella puolella olevaan lastenhuoneeseen.

Pikku pelehdystuokio tuli molemmille tarpeeseen ja Olivia oli jopa niin onnellinen, että päätti samantien kosia Gavinia. Hän ei enää haikaillut villin sinkkuelämän ja irtosuhteiden perään, vaan tahtoi lopultakin omistautua pojilleen ja Gavinille.

"Menäänkö naimisiin?" Olivia kysyi hermostuneesti ja Gavin oli selvästi yllättynyt. Touko sai myös olla todistamassa tapahtunutta (onneksi ei tullut hetkeä aikaisemmin, kun pariskunnalla oli vielä touhuilut täydessä vauhdissa...) ja päättikin sitten oikaista kirjahyllyn läpi mennessään vessaan :) Ilmeiseti sattui sen verran, että poikaa ei kiinnostanut vanhempiensa kihlat.

"Vai ettei muka nainen voi kosia", Gavin mutisi huvittuneena ihastellessaan Olivian hommaamaa timanttisormusta ja pujottaessaan sen sormeensa.

"Sen sormuksen voi kyllä vielä vaihtaa, jos et pidä siitä", Olivia aloitti, mutta Gavin keskeytti hänet suudelmalla.

 "Höpsö, tämä on juuri hyvä. Ja kyllä, siis suostun, tahdon! Pudotinhan jo sormuksenkin sormeen", Gavin sanoi lempeästi. Ja näin he olivat lupautuneet toisilleen.

Samaan aikaan poikien huoneessa Touko nukkui autuaan tietämättömänä siitä, mitä hänen sänkynsä alla vaani.

Pian hän kuitenkin säpsähti hereille kesken painajaisunensa ja hypähti salaman nopeasti ylös sängystään. Poika huudahti kauhuissaan.

"Ääh apua! Sänkyni alla on jokin, jolla on kahdeksan lonkeroa!" Touko kiljui hädissään.

Olivia kiirehti esikoisensa luokse, kun kuuli tuon huutavan hätääntyneenä.
"Rauhoitu, rakas. Näit vain pahaa unta", Olivia yritti rauhoitella kauhusta tärisevää poikaansa.

"Mutta sänkyni alla on l-lonkeroita... Hirviö... Unestani", Touko sopersi ja pidätteli itkua.

"Tiedätkö mitä? Minäpä kuule näytän niille hirviöille, ettei täällä talossa kannata piileskellä ja pelotella viattomia poikia!" Olivia huudahti rohkaisevasti. Touko nielaisi ja nyökkäsi varovasti.

 Todistaakseen sanansa Olivia etsi käsiinsä hirviönkarkoitusaineen ja suihkutti sitä kaikkialle Toukon sänkyyn.

"Mahtaakohan tuo toimia?" Touko sanoi hieman epäilevästi.

"Luota minuun, tätä suihkutettiin jo minun lapsuudessani sänkyihin ja niiden alle, jotta kaikenlaiset hirviöt ja monsterit katoaisivat iäksi."

Ihan vähän myöhemmin samana yönä oli vielä Gavinin aika kasvaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Hän otti jääkaapista jo valmiiksi hommaamansa kakun, sytytti siihen kynttilät ja puhalsi ne itsekseen. Ei hän olisi halunnutkaan mitään suurempia juhlia. En ottanut siitä tämän enempää kuvia, koska ei miehen kasvonpiirteet juurikaan muuttuneet.

*****

No niin, siinäpä se vihdoinkin. Kommenttia, please? ;)